Pelaajana muistan erityisen hyvin eräät hetket. Tämä kirjoitus koskee niistä yhtä, tämä kirjoitus on luonteeltaan surullinen. Surullinen siksi, että tarina on yhä kesken – ja loppua ei näy. Vuosi 2000 oli monessa mielessä uuden ajan alku. Minulle se merkitsi erityisen paljon. Lue koko vuodatus »
”Minun isäni on parempi kuin sinun isäsi” -tyyppisessä vastakkainasettelukeskustelussa nyanssit tuppaavat unohtumaan. Tällaista harrastetaan vielä lapsenkengissään olevassa videopelimaailmassa. Koska suurin osa pelaajista on vielä nuoria tai lapsenmielisiä, kommentointikin on usein sen mukaista. Usein se ei olekaan keskustelua, vaan väittelyä. Mielipideasioistahan on mukava riidellä. Niinpä esimerkiksi Konamin kehittämä Pro Evolution Soccer on ”surkea” ja Electronic Artsin FIFA ”täydellinen”, tai päinvastoin.
Onneksi maailma ei ole näin mustavalkoinen. Molemmissa tuoreissa jalkapallopeleissä, Pro Evolution Soccer 10:ssä ja FIFA 10:ssä, on puolensa. Kummassakin on myös puutteensa. Jätän tässä blogimerkinnässä tarkemman analysoinnin sikseen, sillä se löytyy itse arvosteluista (FIFA / Pro Evolution Soccer). Kirjoitan kuitenkin yleisluontoisesti pelien eroista ja yhtäläisyyksistä.
PES korostaa yksilöurheilua, FIFA joukkuepeliä. Jos vertailukohtia on pakko etsiä, Konamin pelistä tulee mieleen Real Madrid C.F. ja Electronic Artsin vastaavasta F.C. Barcelona. Siinä missä ensimmäinen joukkue luottaa yksilöiden voimaan, jälkimmäinen suosii kurinalaista joukkuepeliä. Molempien otteita on ilo katsoa.
Todettakoon: Pro Evolution Soccer on muutaman viime vuoden ajan polkenut paikoillaan. Se ei ole enää jäänyt kilpailijaansa verrattuna jälkeen lisenssinsä puolesta, vaan myös pelattavuudessa. Hälytyskellot alkoivat tänä vuonna viimeinkin soida Konamin toimistossa. Pro Evolution Soccer 2010 on nimittäin selkeästi erilainen peli kuin yksikään edeltäjistään. Se kopioi sumeilematta FIFAa, mutta tuntuu silti omalta peliltään. Radikaali muutos on joiltakin osin epäonnistunut. Silti se lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen.
Ja todettakoon: FIFA on kehittynyt huimasti. Jos katsotaan taaksepäin, FIFA 2001 oli vielä jalkapallopelin irvikuva. Siinähän pystyi tekemään varman maalin saksipotkulla. Sen jälkeen on sanottava jalkapallovalmentaja Antti Muurista mukaillen, että ”eteenpäin on menty”. Electronic Arts on löytänyt sekä pelaajia että kriitikkoja miellyttävän menestyskaavan. FIFA 10 ei ole nimensä (tai ennakkohehkutuksen) mukainen napakymppi, mutta sekin herättää lupauksia tulevasta.
Vuosittain ilmestyvien urheilupelien perusongelma on tietenkin juuri se, että ne jättävät aina jotakin hampaankoloon. Aina on ”ensi vuosi”, aina on ”muutamia virheitä”. Jotkin virheet jätetään peliin tahallaan, että ensi vuodeksi jää jotakin korjattavaa ja myytävää. Loput johtuvat taitamattomuudesta. Saa nähdä, milloin vuosittaiset urheilujulkaisut tulevat murrokseen. Kun myyntiluvut kääntyvät laskuun, ei ole enää mielekästä kaupata joka vuosi uutta peliä. Tämä hetki lähestyy koko ajan.
Tätä juttua koskeva ongelma on pyörinyt mielessäni jo vähintään Final Fantasy XII:n julkaisusta lähtien. Ongelma koskee vapaata pelimaailmaa (sandbox ja kaikki sen suuntainen) ja ruudulla näkyviä vihollisia, ja käsittelee nimenomaan ja tässä jutussa vain japanilaisia roolipelejä. Oma innostukseni japsiropeihin on jo aika pitkälti tukahtunut, mutta tulevaisuuden kehitys kiinnostaa minua silti, joten otan tässä nopeasti kantaa aiheeseen. Lue koko vuodatus »
Mieleeni tulee yhä uudestaan eräs tapaus, kun pelasin kaverini kanssa – muistaakseni – Gungravea. Keskinkertainen peli, tyylikäs, mutta sain pelin näyttämään ilmeisesti erittäin epätyylikkäältä. Eikä tämä edes ollut ainoa peli. Ja ei, usein pelin tyylikkyyttä raiskaava henkilö en ollut minä, vaan joku hieman vähemmän kokenut pelaaja. Joka tapauksessa jatkossa lausuimme mantramaisesti nuo sanat: “You’re making this game look so uncool” aina, kun joku sai pelin kuin pelin näyttämään sietämättömän kamalalta ja tökeröltä. Ja lausumme yhä. Lue koko vuodatus »
The Red Moon by Ukitakumuki
Herätelläänpä taas blogia kauneusunilta syksyyn.
Kesäkuumalla oli hyvin aikaa hautautua läheisen peliluolan viileisiin uumeniin hakkamaan läpi erilaisia klassikkoja, jotka olivat jääneet joltakin kaveriporukasta pelaamatta, syystä tai toisesta. Yksi näistä klassikoista oli Anubis: Zone of the Enders 2: The Second Runner (eli ZOE2 näin kavereiden kesken), joka oli jäänyt kaveriltani pelaamatta.
(Brief English summary after the jump)
jryin aloittama Kuormasta pudonneet -sarja saa jatkoa parin varteenotettavan Wiin nimikkeen myötä, joita näkee mm. isojen tavaratalojen alelaareissa alle parin kympin hintaan.
Peliarvostelujen tekeminen on joskus kiharaisempi prosessi kuin sen on mielessään alunperin kaavaillut, enkä tarkoita nyt lähibarberin pyöräyttämää permanenttia.
Jotkut kynäilijät näkevät valmiin tekstinsä ennalta tietynkokoisena ja näköisenä pakettina. Luettelen itseni tähän kategoriaan. Haasteeksi muodostuu kirjoitusvaihe, jonka aikana eri osa-alueiden käsittely venyy omalla kohdalla välillä jättiläismäisiin mittoihin. Tuplavarmistelen usein joidenkin osien käsittelyä, jonka lisäksi pahana tapana on hassutella sanoilla, veistellä ylimääräisiä ja muutenkin höpsiä ylipitkään raapustellessani juttua. Silloin tällöin tämä turhanpäiväinen lepertely potkaisee belgialaisella vandammeudellaan takaisin. Niin kävi tuoreen Battlefield 1943:n tekstin kanssa.
Koska kyseessä on latauspeli, ei juurihoitoa tehdä potilaalle täysimääräisenä kuten normaalien pelijulkaisujen kohdalla tehdään. Tämä oli tiedossa suht kokeneena kirjoittajana, mutta silti lipsahti. Ja pahasti.
Alta löytyy alkuperäinen Battlefield 1943 -arvostelu (XBLA), jota jouduttiin “hieman” tiivistämään, jotta se pystyttiin virallisessa muodossaan julkaisemaan sivuilla. Tässäpä siis taistelukenttien lukunälkäisimmille edustajille – kirjaimellisesti – ohjaajan alkuperäinen leikkausversio:
If you follow the gaming news, you are probably familiar with comments of Wedbush Morgan’s Michael Pachter – a recognized analyst, who visits frequently in Gametrailers’ Bonus Round, among other gaming medias.
KonsoliFIN got in touch with Pachter, who told about his work, life and favorite games. And some advice for forum moderators concerning fanboys. Read more here.
Ghostbusters on käsitteenä selvä suurimmalle osalle 80-luvun teineistä, mutta sitä nuoremmille ei ehkä niinkään. Ensimmäinen Ghostbusters-elokuva tuli ensi-iltaan 25 vuotta sitten kesällä 1984 ja ehkä juuri siksi tämäkin peli julkaistaan juuri tänä vuonna. Elokuva oli tuolloisen mittapuun mukaan jonkinlainen menestys ja taisi itselleni olla ensimmäinen elokuva, jonka kävin elokuvissa katsomassa. (Jedin paluuta en voi laskea ensimmäiseksi, sillä lipun ostettuani katselin teatterin aulassa olleita mainoskuvia ja pikkupoikaa alkoi pelottaa. Siispä ilmoitin lipunmyyntitädille olevani elokuvaan alaikäinen ja sain sadattelun saattelemana rahani takaisin. Loppujen lopuksi tyytyväinen pikkupoika käveli kotiin, napostellen karkkeja karkkipussista, jonka oli palautetuilla rahoilla ostanut.) Voin siis sanoa, että Ghostbusters oli minulle se ensimmäinen elokuva, jonka näin elokuvissa. Lue koko vuodatus »
Blogissa julkaistaan muutamia KonsoliFIN haastatteluja ulkomaan elävien ihmeteltäväksi englannin kielellä. Alkuperäisen suomenkielisen Exkeen haastattelun löydät KonsoliFINin sivuilta.
ColorZ is an upcoming puzzle/action game for WiiWare by French dev studio Exkee. The alternative world is polluted by a new virus and gamer has to control UFO’s in order to clean the world from the microbes. Production director Romain Streichemberger answered to KonsoliFIN’s questions.