Kun KonsoliFINiin lisättiin (tai oikeammin palautettiin) mahdollisuus kommentoida uutisia ja peliarvosteluja, olen saanut palautetta muutamankin pelin saamasta arvosanasta. Ajattelinpa siis muutamalla sanalla kertoa näkemyksiäni arvosteluista, arvosanoista ja pelaamisen hauskuudesta. Etenkin yritän valottaa ajatusmaailmaani sen verran, että ristiriidat arvosanojen ja arvostelutekstien välillä tuntuisivat vähän vähemmän ristiriitaisilta.
Need for Speed Carbon on hyvä peli, sanokaa mitä sanotte!
Ensinnäkin täytyy todeta, että minä en ole vaikea miellytettävä. En oikeastaan odota peleiltä innovatiivisuutta, omaperäisyyttä tai syvällistä juonta. Valitusta tuli muunmuassa Need for Speed Carbonista, jonka olen arvostellut kahteen kertaan: ensin PS2:lla ja sitten PS3:lla. Kuten videoarvostelussanikin totesin, peli on hyvä vaikkakaan ei mullistava. Mielestäni se riittää arvosanaan 9-. Teknisesti (yksin)pelissä ei kuitenkaan ollut mitään valittamista. Moninpeli nyt on mitä on, mutta siitä rokottaminen jäi tekemättä, koska en ollut verkkopelejä aiemmin pelannut. Kolmen läpipeluukerran jälkeenkin olen sitä mieltä, että PS3:n Carbon on pikkukiitettävän peli.
Toinen - ja vaikeampi - tapaus on Untold Legends. Arvostelun tekstissä en pystynyt keksimään mitään kehuttavaa koko läjästä, mutta arvosanaksi länttäsin monen mielestä kohtuuttoman hyvän 7-:n. Myönnettäköön, että arvosana ja teksti saattavat vaikuttaa olevan pienoisessa ristiriidassa, mutta siitä huolimatta seison kummankin takana. Miten tämä sitten on selitettävissä?
Yksinkertaista: peli on aina jotain muuta kuin osatekijöidensä summa. Untold Legendsissä on paljon valittamista ja vain vähän kehuttavaa, mutta kokonaisuus on silti tyydyttäväntasoista aivot-narikkaan-mätkettä. Täyteen hintaan ostettavaksi en sitä kenellekään viitsisi suositella, mutta jos joku tuon kolmellakympillä jostain Play.comin kesäalesta löytää, niin kyllä siitä iloa tuon rahan edestä irtoaa. Varsinkin, jos saa harrastaa co-oppina kaverin kanssa.
Viimeisin nillitys syntyi Spider-Man 3:sta. (Sivumennen sanoen täytyy sanoa, että sydämestä ottaa joka kerta, kun tuon yhdysviivallisen muodon tuosta kirjoitan. Sen pitäisi olla Spiderman. Perkele.) Tässä on peli, joka on yksinkertaisesti joka suhteessa huono vailla mitään pelastavia yksityiskohtia, eikä kokonaisuutta pysty vakavalla naamalla suosittelemaan kenellekään. En pysty ymmärtämään, miten kukaan voi edes kolmen promillen humalassa antaa tuolle paskapläjäykselle yli seiskan. Erinomaisen SM2:n jälkeen pettymys oli valtaisa, ja kolmonen suorastaan löyhkää rahastukselta.
Kun pidin Spiderman 3:sta taukoa jossain vaiheessa päivän, ajattelin, että voisikohan sille antaa jopa kutosen, mutta sitten törmäsin tehtävään, jossa autetaan hyvää naispoliisia tekemään selvää nipusta pahoja miespoliiseja. Tehtävässä täytyy hypätä kiitävän auton katolle, mikä tässä pelissä on yleensäkin haasteellista. Tässä nimenomaisessa kohdassa tempun vaikeustasoa nostaa sellainen pikkuseikka, että joko kamerakulmasta tai bugista johtuen Hämistä ei näy ruudussa loikan aikana lainkaan. Tämän jälkeen jopa 5½ tuntui armeliaalta.
Miten numero muodostuu? Jotkut sivustot ja arvostelijat suhtautuvat hyvin metodisesti arvosanan laskemiseen, ja sen pohjana ovat tarkat analyysit grafiikasta, äänestä, pelattavuudesta, tarinasta, uudelleenpeluuarvosta ja lehmänkellonkäytöstä. Itselläni viisaria väräyttää tasan yksi kriteeri: hauskuus. Maailman hauskin peli saa kympin, teilipyörä (asiakkaan kannalta) nelosen. Carbon oli tosi hauska, Untold Legends melko hauska ja Spiderman sai harkitsemaan silmän kaivamista ulos ruosteisella haarukalla.
Hauskuuteen puolestaan vaikuttaa moni seikka, joiden painoarvo vaihtelee pelistä toiseen. Tärkeimpänä näistä seikoista on aina ja kaikkialla pelattavuus, eli käytännössä kamera ja ohjaus. Täydellisestä pelattavuudesta esimerkkinä voisi mainita Ratchet&Clankit, todella huonosta taas Happy Feet Wiillä ja aika tasan kaikki EyeToy-pelit. Spiderman on esimerkki siitä, että kehnosta pelattavuudesta rankaisen ankarasti.
Kaikki muu on kuorrutusta. Hyvä grafiikka voi palvella pelattavuutta (Resistance, Rainbow Six Vegas), se voi luoda tunnelmaa (Vegas, Darkness) tai se voi vain olla silmäkarkkia (Crackdown). Ruudunpäivityksen merkitys vaihtelee. Oblivionissa diashow’n antaa helposti anteeksi, ammuskelu- ja autopeleissä ei. Äänet ovat tunnelmanluojia, joskus harvoin musiikki toimii niin täydellisesti (G.R.A.W.), että sen takia voi pisteitä nostaa. En keksi tilannetta, jossa tarina olisi niin huono, että siitä rokottaisi, joskus se onnistuu tekemään pelistä paremman (Oblivion, Darkness). Sitten on vielä tukku pikkujuttuja, kuten huumori, pelimekaaniset pikkujipot ja jotkin täysin uniikit ratkaisut (Key of Heavenin liikesarjaliuskat, Pursuit Forcen autoista toiseen hyppimiset), jotka saavat pelin jäämään mieleen.
Piti ihan vain pikaisesti kertoa näitä ajatuksia, mutta tulikin pitkä vuodatus. Kiinnostaisi silti kuulla, minkälaisia mietteitä ihmisillä on tuosta arvosanojen muodostamisesta? Mikä on hyvä ja mikä huono tapa arpoa noita numeroita?
12.09.2007 at 15:49
Ihan hyvin olette arvosanoja antaneet, ja ne ovat jollain lailla henkilöstäkin riippuvia joten ei niistä voi sinänsä valittaa.
Hyvä tapa antaa numeroita on juuri tuo että onko se pelaaminen hauskaa, ja hauskuuteenkin vaikuttaa ruudunpäivitys, grafiikka, äänet yms. Esim. jos peli lagaa koko ajan, onko sitä hauska pelata? Tai jos taustamusa on jotain surkeeta, onko sinulla hirveän hauskaa? Eli siis juuri tuo nykyinen arvostelutapa on hyvä.
12.09.2007 at 16:10
Ei noista arvosteluista ole itsellä ollut juurikaan valittamista, ja mikä tärkeintä on myös se että arvostelut ovat todellakin oma mielipide pelistä. Onhan se mukavaa jos on lähes samaa mieltä isompien saittien kuin IGN ja Gamespot tai muiden arvostettujen peliarvosteluita jakavan median kanssa, mutta tämä ei kuuluisi olla arvosteluissa se mikä ratkaisee. Niin monet peli sivustot tuntuvat katsovansa isommistaan mallia ja arvosanan annetaan pyöriä muutamaa pykälää alempana tai ylempänä.
Ohjattavuus on hieman monipiippuinen juttu, vaikeammissa peleissä kuten vakka nyt tämä ninja gaiden voi ohjattavuus tuntui aivan naurettavalta ennen kuin sen oppii. Joten ensimmäisten muutaman tunnin pelaamisen perusteella sitä ei kannata tuomita ellei se sitten ole todella niin toivoton. Vaan vasta pienen syventymisen jälkeen sekä harjoittelun jälkeen yleensä monissa peleissä ohjattavuus tuntuukin jo luonnolliselta. (hyviä esimerkkejä: AC4, MGS, NGS, fps pelit konsoleilla yleensä, GTA.)
Näistä muuten vielä, minkälaisen ajan kanssa te pelinne arvostelette? Epäilen että Konsolifinin tyyli arvosteluissa poikkeaa muista pika arvosteluista jokseenkin paljon tällä osa alueella kun nuo arvostelut tulee näistä jonkin verran jäljessä. Ja mikäli oikein olen ymmärtänyt niin on tämä arvostelu ja sivuston ylläpito teille loppujen lopuksi vain aikaavievä mutta varmasti myös miellyttävä harrastus?
12.09.2007 at 16:38
hyvä bloggaus jryi, joskin olet puhdistusliinan verran velkaa.
kahvit suuntautuivat päin näyttöä “Spiderman sai harkitsemaan silmän kaivamista ulos ruosteisella haarukalla.”-lausahduksen jälkeen, mutta tottahan tuo joka tapauksessa on, valitettavasti.
ja mitä arvostelu-metodeihisi tulee, olen huomannut että meillä on jokseenkin samanlainen maku.
aina ei tarvitse olla innovatiivinen ja uuden karheaa ideaa, että pelin parissa viihtyy, tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa juuri tuo NFS, itse olisin varmasti saman numeron sille lätkäissyt (se vain on hauskaa, hitot realistisesta ajomallista!)
12.09.2007 at 16:53
Kysymys esitetty: minkälaisen ajan kanssa pelejä arvostellaan?
Omalla kohdallani pääsääntö on, että siitä hetkestä kun peli on plonksahtanut postilootaan menee noin kolme viikkoa siihen, kun arvostelu on ilmoilla. Tähän vaikuttavat monenlaiset asiat, kuten työ- ja harrastekiireet ja kuinka paljon peli jaksaa napata. Ei liene vaikea uskoa, että huonon pelin arvosteleminen vie enemmän aikaa kuin hyvän.
Tämä peliarvosteleminen (sattuneesta syystä) on minulle aika läheinen asia, joten jos kiinnostaa, niin kerron siitä joskus tarkemmin. Jos ei kiinnosta, kirjoitan silti, ei ole pakko lukea.
14.09.2007 at 23:37
Hyvin olette koko poppoo heittäneet arvosteluja. Pääasia on, jotta pitää oman linjansa eikä korvaa lotkauta muiden mielipiteille. Pahinta on, jos alkaa vilkuilemaan mitä muut ovat antaneet.