Olen kieltämättä huono pelaamaan pelejä läpi, myönnetään. Uuden konsolisukupolven kohdalla olen silti saanut pidettyä kiinni siitä, että ensin yksi peli läpi, sitten seuraava kiikariin ja hankintaan. Ihanainen Jade Raymond sai minut vakuutettua siitä, että Assassin’s Creed on minun eurojeni ja aikani arvoinen. Ehkä kyse oli enemmän siitä, että Jade itse olisi vaivan arvoinen, mutta ei pelikään ihan kiville karahtanut. Ihan.
Tähän mennessä koko maailma ja naapurisi ovat kuulleet Assassinin suuresta käänteestä, joka on pelin perusasetelmassa alusta asti. Ihan muikea käänne, varsinkin Metal Gear Solid 2:n fanina, mutta en ole vieläkään kovin vakuuttunut sen varsinaisesta tarpeellisuudesta pelin kannalta. Keskiaikainen salamurhaajaooppera olisi toiminut ihan yksikseenkin.
Jotenkin tuli sellainen kuva, että Jade on todennut “hei, tässä vois olla tämmöne peruslähtökohta, mut hei mä meen ny hoiteleen ton keskiaikapuolen kasaan et hoitakaa te tää perusjuttu loppuun” ja kadonnut hiukset liehuen kulman taakse. Sen jälkeen koko kehitystiimi on huokaissut syvään ihastuksesta, unohtanut koko jutun ja lähtenyt pubiin. Tämä tulee varsin ilmeiseksi loppuratkaisun kohdalla. Assassin’s Creed on kyllä ehdolla ainakin vuoden 2007 “eniten (ja tökeröimmin) kesken jäävä peli” -palkinnon saajaksi, mahdollisesti hakaten myös monen aiemman vuoden kandidaatit.
Peli oli jo hypetetyiltä lähtökohdiltaan varsin hyvä, ja keskiaikaosuus toimii mielestäni varsin nappiin. Ei se nyt ihan niin muikeaa ole kuin trailereissa, mutta sangen hyvää mättöä. Splinter Cell päivänvalossa ja muiden ihmisten keskellä. Tekstitykset välianimaatioissa olisivat tosin ihan kiva sana, sillä en pysty enkä halua koko aikaa luukuttamaan ääniä niin kovalla, että saisi selvää itämaisista erisnimistä. Mihin ihmeeseen tässä sitten tarvittiin tuota lähtökohtahölmöilyä, paitsi antamaan mukamas perustelut jatko-osalle? Voi Jade! (Kerrankin muuten tuottajakultti eikä ainainen ohjaajakultti)
Kaikkine nihkeilyineenkin varsin hyvätunnelmainen peli, joten jatko-osa on odotuslistalla. Harmi vain, että sen odotus piti ylivarmistaa tökeröllä lopetuksella sen sijaan, että olisi jättänyt tyylikkäästi veden kielelle.
21.12.2007 at 11:41
Et sitten pelannut Rainbow Six Vegasia? Onkohan Ubisoftille annettu ukaasia, että jokainen peli pitää nyt jättää tarinan osalta sen verran auki, että jatko-osalle on tarpeeksi painavat perustelut.
Itse tykkäsin pelin molemmista tarinoista, ja pidän tuosta ratkaisusta, että toinen tarina kerrotaan loppuun, toinen jätetään selvästi auki. Tyylikäs jatko tälle olisikin sellainen, jossa Altairin sijaan AC2:ssa seikkailisikin jonkin ihan toisen aikakauden ja maailmankolkan jeppe. Esimerkiksi joku turkkilainen 1700-luvun Espanjassa.
Monet väittävät, että Creedin pelaa kerran läpi ja sitten unohtaa. Ymmärrän tämän näkökulman, mutta itse ainakin pidän hyvinkin todennäköisenä, että ennen seuraavaa osaa tämä tulee paukutettua toisenkin kerran läpi. Jos jostain löytyisi halvalla käytetty XO-versio, niin saisi pisteet kerättyä…
23.12.2007 at 17:44
Itse diggailin Assassinin tunnelmasta, kylillä pyöriminen oli sopivan letkeää hommaa. Sisällön olisi toki suonut olevan vaihtelevampaa, mutta kyllähän tuon loppuun asti jaksoi jo ihan mielenkiinnosta pelin tapahtumia kohtaan.
Siksi täysin seinään pysähtynyt loppu on kieltämättä aika… syvältä. Ei tarinan keskenjäänti itsessään häiritse, vaan pikemminkin se tapa jolla se jätettin kesken. Samoilla eväillä olisi helposti saanut aikaiseksi tyylikkäämänkin lopetuksen.
25.12.2007 at 03:33
Onhan Creed hiukan kertakäyttökamaa, mutta kyllä tuon voisi kuvitella pelaavansa uudelleenkin läpi - toisin kuin vaikkapa Heavenly Swordin. Tehtävissä on kuitenkin sen verran joustoa, että voi kokeilla toisenlaista lähestymistä uusintakierroksella. Ärsyttävää viimeistelyn puutetta, teknisesti ainakin PS3:lla ja myös tosiaan juonellisesti.
Jatko-osa tosiaan voisi kyllä jatkaa tarinaa jossain ihan muualla, joskus ihan toiste. Kyllähän tuota salamurhaamista on maailmaan mahtunut ristiritkien ja Hitmanin väliin vaikka kuinka paljon. Eikä sen nyt välttämättä tarvitsisi olla ihan pelkkää tikarointia, uusia keinoja ja vähän erilaisia tehtävärakenteita mielellään seuraavaan osaan.
17.01.2008 at 00:49
kritiikistä huolimatta olen nauttinut assasins creedin jokaisesta hetkestä, tai no lippujen kerääminen aikarajoituksella aiheuttaa hieman latistuneita kasvoilmeitä mutta tehtävä kohtaisesta toistostaan huolimatta peli tekee osat asioista todella hyvin.
Tunnelma on yleensä mitä mahtavin, päähahmo liikkuu todella luontevasti, liikkuma varaa on paljon, teema iskee todella kovaa meikäläiseen. Toivottavasti vaikeusastetta, monipuolisuutta sekä assassinaattioiden suunnitteluun saadaan paljon enemmän sisällytettyä jatko osassa.