KonsoliFINin sivut uudistuivat melkoisen radikaalisti viikonvaihteessa. Ehkä merkittävin uudistus näin toimituksen mielestä on arvosanajärjestelmän muuttaminen kouluarvosanoista tähtiin. Jaamme siis peleille nykyään arvosanat tähtinä, ilman puolikkaita. Muutospäätöstä ei tehty hetken mielijohteesta, vaan taustalla vellovat ajatukset sivuston kehittämisestä. Uusista tuulista kieli jo kaban aikaisempi blogahdus.
Luc Bernard aikoo lopettaa pelien kehittämisen, vaikka brittikehittäjän ensimmäinen peli Eternity’s Child julkaistiin vasta Steamissa ja on tulossa syksyllä WiiWareen. Onko KonsoliFIN osasyyllinen päätökseen?
Peliarvosteluiden odotetaan vastaavan ainakin siihen, onko käsiteltävä virtuaaliviihteen ilmentymä ns. hyvä peli vai paska peli. Valitettavasti yksinkertaista vastausta ei olekaan. Jokainen arvostelu on henkilökohtainen mielipide, eikä välttämättä ollenkaan pysyvä. Uusilla kokemuksilla kun on tapana vaikuttaa myös aiempiin mieltymyksiin. Kenen helvetin mielestä sitten olikaan hyvä idea tiivistää koko perusteltu pohdinta yhteen numeroon, jolla ei itsessään ole [...]
Se kaikki sai alkunsa niin harmittomasti, ettei sitä välttämättä edes tajua. Doom oli muutenkin niin mullistava, että eihän räjähtävien tynnyreiden kaltainen yksityiskohta oikein jäänyt pelaajien mieleen. Nyt elämmekin keskellä räjähtävien tynnyreiden riivaamaa peliteollisuutta.
Tuli kaveriporukan kebabsession äärellä puheeksi DualShock 3, erityisesti kun omani (satin silver lällällää) lähti alkuviikosta matkaan kaukomailta.
Hiljaiselosta huolimatta blogi ei ole kesälomalla. Tosin, mikäli ennusmerkkeihin on uskomista niin kesän eeppisyysaste lähentelee viimeistä kesää ikinä.
Myöhäisyön mesekeskusteluissa tulee välillä paljonkin erilaisia ideoita. Silloin tällöin tarvitaan tekosyitä niiden ideoiden ömm…hedelmien näyttämiseen. Joskus aikaisemmin jorisin jo kertaalleen pelien dubbauksen tulemisesta ihan toiseen malliin, kiitos uuden sukupolven tekniikoiden. Olin väärässä. Onneksi.
Olen kieltämättä huono pelaamaan pelejä läpi, myönnetään. Uuden konsolisukupolven kohdalla olen silti saanut pidettyä kiinni siitä, että ensin yksi peli läpi, sitten seuraava kiikariin ja hankintaan. Ihanainen Jade Raymond sai minut vakuutettua siitä, että Assassin’s Creed on minun eurojeni ja aikani arvoinen. Ehkä kyse oli enemmän siitä, että Jade itse olisi vaivan arvoinen, mutta [...]
Muistanpa erään arvoisan suomalaisen peej…IT-kolumnistin kirjoittaneen, että kukaan ei ole koskaan ikinä oppinut sanaakaan mitään kieltä mistään tietokonepelistä. Ei kai siinä sitten mitään, jos asia kerran niin on.