Jos et vielä(kään) ole saanut tarpeeksesi sosiaalisista verkkoyhteisöistä, web 2.0 -sovelluksista ja ihmeellisestä Internetistä, niin liity toki KonsoliFINin fanirintamaan myös Facebookissa. Ryhmä löytyy linkin takaa: KonsoliFINin Facebook-grouppi. Ihkuu hei!
Pieni ja pippurinen, kilpakuljettajien kotimaa Suomi pärjää virtuaaliradoillakin. Hiljattain Project Gotham Racing 4:n kotisivuille auennut maailmanlista osoittaa, että Suomen lipun alla kilpailevien kuljettajien voittoprosentti on maailman viidenneksi suurin.
Länsinaapuri Ruotsi sitä vastoin löytyy vasta sijalta 10, vaikka lukumäärällisesti ruotsalaisilla onkin ajettuna enemmän kilpailuja ja voittoja.
Listan kärkeä pitää hallussaan selvällä erolla Yhdysvallat, jonka kuljettajat ovat voittaneet kilpailut lähes 30 %:n varmuudella.
Toisaalta jos yhdessä kilpailussa on ajamassa esimerkiksi neljä yhdysvaltalaista ja neljä muun maan kansalaista, yhdysvaltalaisvoiton todennäköisyys on luonnollisesti varsin suuri.
Microsoftin paikallinen Xbox-haara Iso-Britanniassa päätti järjestää tänään pienen markkinointitempauksen pistämällä stunt-ajaja Russ Swiftin pyörittelemään valtavan GO LEWIS -onnentoivotuksen Battersea Power Stationin asfaltille.
Tempaus järjestettiin kaahailupeli Project Gotham Racing 4:n markkinointiin, mutta eihän idean sisällöstä suomalainen voi muuta kuin suivaantua! Tulisiko monikansallista brändiä tällä tavoin asemoida tietyn paikallisen suosikin taakse?
Kysymys tuo mieleen aikanaan koulussa käydyt pohdinnat siitä, miksi Yhdysvalloissa korkeilla virkamiehillä on silloin tällöin tapana toivottaa julkisissa puheissaan God bless America, vaikka kaikki amerikkalaiset eivät olekaan uskovaisia.
On varmasti kielenkäänteitä ja markkinointitapoja, joilla voidaan toivottaa hyvää onnea leimautumatta tietylle kannalle.
En ole koskaan kummemmin pitänyt vaikeista peleistä. Tai paremminkin: en pidä vaikeutetuista peleistä. Vaikeat ovat ihan OK, jos vaikeus tulee jostain, mistä pääsee harjoittelemalla yli. Mutta jos vaikeus on sitä, että viiden vihollisen sijaan vastaan tuleekin viisikymmentä tai kymmenen iskun sijaan bossia täytyy mätkäistä sata kertaa, se ei ole enää hauskaa. Monotoninen ei ole sama kuin haastava.
God of War on juuri sopivan vaikea peli
Viime aikojen uutiset Project Gotham -kehittäjä Bizarren menosta Activisionille ja Halon luoneen Bungien itsenäistymisestä pistävät miettimään, millaista strategiaa Microsoftin peliosasto tulevaisuuden varalle kaavailee.
Lionheadin hankinnasta huolimatta Microsoftin fyysinen peliosasto tai peliosaston aktiivisen tiedollisen omaisuuden määrä ei ole viime vuosina paisunut, vaan projekteja on lakkautettu ja studioita suljettu enemmän kuin niitä on tullut tilalle — tai siltä ainakin tuntuu.
Monet Xbox 360:n yksinoikeuspelit on hankittu joko muilta kustantajilta väliaikaisten sopimusten kautta tai sopimalla jonkin itsenäisen pelitalon kanssa tietyn pelin tai sarjan julkaisusta. Varsinainen työvoima, joka pelejä tekee, on siis suurelta osin ollut Microsoftin ulkopuolella.
Vaikka strategia voi periaatteessa olla toimiva ja kannattava, siihen liittyy kuitenkin riskinsä, kuten Bizarren siirtyminen Microsoftin ulottumattomiin Activisionille. Samalla Microsoftille ja sen konsoleille ei pääse muodostumaan pysyvää identiteettiä, kun konsolin omat sarjat vaihtuvat tai vaihtavat tekijää.
Spekulaatioissa on mielenkiintoista maistella jopa sellaista ajatusta, että Xbox 360 olisi jäämässä Microsoftin viimeiseksi konsoliksi ja seuraavassa sukupolvessa yhtiö pyrkisi panostamaan enemmän Windowsin peliominaisuuksiin ja Live-palveluihin.
Pitää muistaa, ettei konsolibisnes ole ollut Microsoftille mitään muuta kuin pohjaton rahareikä, vaikka kohtuullista menestystä onkin tullut joillain muilla mittareilla mitattuna.
Mahdollisen vetäytymisen valossa Microsoftin ei välttämättä tarvitsisi olla tavallista kolmannen osapuolen pelijulkaisijaa ahkerampi oman kehitystallinsa rakentamisessa.
Esimerkkinä voisi toimia vaikka Nokia, joka jo aiemmin hylkäsi flopanneen N-Gagensa ja keskittyy nyt kehittämään verkkopalveluita, jotka pelipuhelimessa olivat ehkä niitä parhaimpia ominaisuuksia.
Kun nyt eivät sellaisia suunnitelmia maalailisi, että Turn 10 hoitaisi ajopelit ja Rare kaikki muut. :/
Halo 3:n arvostelu paukautetaan KonsoliFINiin toivottavasti vielä tämän illan aikana. Sillä välin on kuitenkin syytä mehustella yhden kaikkien aikojen suurimpien pelilaatikoiden parissa. Hyvät naiset ja herrasmiehet, Halo 3 Legendary Edition.
En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen onnekkaana arvontojen suhteen. Joskus lukiossa voitin nimeltämainitsemattoman riistotyöurheilulafkan t-paidan nettiarvonnasta, mutta arpa- tai lottovoitotkin ovat jääneet vähiin. Nyt sitten napsahti oikein kunnolla. Halo 3 -julkkaribileissä iskin arvontaan nimeni numerolle 25, ja onnettarena toiminut kaunis nainen (Killi) poimi oman lappuni kypärästä. Kiidin kotiin Halo 3 -boksi ja -peli kourassa vältellen Thomas Puhaa, jonka oma boksi oli levinnyt vain päivää aiemmin. Kuka tietää, minkälaisiin tekoihin mies on valmis Halo 3:n poltellessa kourassa ja boksin huutaessa huoltoa.
KonsoliFINin vuosiin mahtuu jos jonkinlaisia hetkiä, jolloin saitin ympärillä kuohuu ja tapahtuu hetkittäin jopa naurettavuuksiin asti. Näistä hetkistä voisi tietysti joskus kirjoitella ihan oman sarjansa blogimerkintöjä.
Tällä kerralla vuorossa on kuitenkin viimeisin kuuma peruna (ainakin kunnes Halo 3 julkaistaan tuntien kuluttua) eli Heavenly Sword. Kaiken kiireen keskellä pelasin pelin tänään läpi ja pistin merkille muutaman jutun.
Lue koko vuodatus »
Yle Extra lähettää suorana TV-lähetyksenä tunnelmia Helsingin City Anttilasta, jossa tovin kuluttua lanseerataan sekä Nightwishin ensimmäinen albumi uuden solistin kanssa että Halo-fanien vuosia odottama Halo 3.
Lähetys alkaa näillä näppäimillä eli kello 23:35, mutta ohjelma nähdään uusintana vielä keskiviikkona 26.9. kello 13:30 ja 18:00.
KonsoliFINin Tautofonia raportoi tekstiviestitse tunnelmia julkaisutapahtumaa edeltäneistä kutsuvieraspippaloista “Kunkusta”:
“Voitin sit halo-boksin ja pelin. puolialastomia naisia. master chief. paskat bileet. eiku.”
Kiittämätön! Ehkä Tautofonia olisi kaivannut paikalle Seattlen-julkaisutapahtumassa piipahtanutta Bill Gatesia. Eiku!
Kuva: Gamerscore Blog
Kotistudion päivystys jatkuu — ilman Haloa (mutta vain toistaiseksi).
Ajattelin tässä jatkaa tuota arvosteluteemaista kirjoitteluani, tällä kertaa aiheena se, miten arvostelu syntyy. Luulisin, että ammattilaisilla on strukturoituneempi menetelmä ja mahdollisesti jonkinlaista tarkistuslistaa, josta voi varmistaa, että kaikki osa-alueet tulee katettua. Itse en usko, että jokaisessa arvostelussa täytyy arvioida grafiikkaa, ääninäyttelyä, tekoälyä, latausaikoja ja lisämateriaaleja. Tuskin kukaan koskaan tekee ostopäätöstä yhden arvostelun perusteella (jos tekee, niin: TYHMÄÄÄ!), joten tavoitteenani on vain nostaa esiin sellaisia aspekteja peleistä, joilla omasta mielestäni on merkitystä.
Arvostelu on helpompi kirjoittaa, kun on hyvät muistiinpanot.